Suuret poliittiset liikkeet syntyivät tarpeesta. Kansa kerääntyi yhdessä taistelemaan ja vaatimaan itselleen oikeuksia. Solidaarisuus löytyi jokaisen sisältä, jopa henki pantiin peliin kaverin ja yhteisen asian puolesta. Väki toimi ja puolusti omiaan. Kaikki tiesivät mihin kuuluivat, kaikki näytti pohtimatta selvältä.

  Näihin ajatuksiin perustui työväenliikkeemme synty ja yhtenäisyys. Koko yhteiskuntamme saa kiittää työväenliikettä 8-tuntisesta työpäivästä, viisipäiväisestä työviikosta, lomista ja yhteiskunnan turvasta. Tältä pohjalta syntyi Suomi, jossa ketään ei jätetä. Tälläisen Suomen ottivat vastaan kaikki, myös em. uudistuksia vastustaneet. Harva kieltäytyy lomista ja muista saavutetuista eduista. Myös jokainen ns. parempi osainen pitää kiinni näistä työväenliikkeen saavutuksista! Kaikki hyväksyivät yhteiskunnan, jossa ei jätetä ketään, ei edes mustinta porvaria!

  Aikoinaan liityttiin puolueeseen, vakka ei edes saanut äänestää. Nyt ei äänestetä ja viele enemmän otetaan etäisyyttä puolueisiin. Urautuiko poliittinen järjestelmämme muutamien isojen vaikuttajien etuoikeutetuksi joukoksi, joka etääntyi kansasta? Etääntyi niin kauas ettei kansa enää välitä koko touhusta. Tuliko hyvinvointiyhteiskunnan luoneista iskulauseista pelkikiä fraaseja, joilla kansaa ohjataan?

  Ylpeilimme Suomesta, josta ei multimiljonäärejä löytynyt, mutta ei löytynyt karjäläisiä eikä leipäjonoja. Entäpä nyt? Multimiljönäärit ilmestyivät maahamme, keneltä heidän miljoonansa ovat pois? Menittikö osa tavallisista ihmisistä rahansa  näille ökyille? Tässäkö syy eriarvoiseen sosiaaliturvaan ja kasvaviin leipäjonoihin?

   Kaikki neljä suurta puoluetta tekivät tämän. Ne muuttivat Suomen erarvoiseksi! Verotusta muutettiin, terveyspalveluista tehtiin businesta, työn varmuus poistui ja epävarmuus leijuu mustana pilvenä kaikkien tavallisten ihmsten tulevaisuuden yllä. Lähes kymmenen vuotta Suomi eli hurjaa kasvua, mutta kuinka kasvu jaettiin? Rikkaat ökyrikastuivat ja tavalliset ihmiset köyhtyivät, osa ajautui jopa ruokajonoihin!

   Kun tämä tapahtuu samojen iskulauseiden alla, joilla verta vuodattaen rakennettiin hyvinvointi Suomi, voi kysyä: Onko enää jäljellä uskottavuutta. Onko köyhän puolustajasta tullut osa riistomekanismia? Mihin katoaa työväenliikkeen uskottvavuus valtakunnan tasolla, entä paikallisesti?

   Menevätkö meidän rajalliset verovaramme halleihin, historiikeihin, joutaviin risteyksiin, joutaviin pippaloihin, älyttömiin matkoihin ja käsittämättömiin haihatteluihin? Voiko tavallinen pulliainen tuntea em. asioita ajavat henkilöt omikseen. Kuuluuko tavallinen pulliainen noihin joukkoihin? Ei varmasti kuulu. Lähes puolet jättää äänetämättä ja osa äänestäjistäkin tekee sen pitkin hampain ja vanhasta muistista!

  Onko työväenliikkeemme sosialidemokraattisen osan inhimillisyys hävinnyt? Onko perinteisestä, eniten kansan oloja parantaneesta, puoleesta jäljellä vain hieno historia?  Onko tämä lopun alkua liikelle, joka rakensi HYVINVOITI SUOMEN?! Ensimmäinen puolueen valtuutettu on eronnut valttustroryhmästä ja puolueesta, onko tämä lopun alkua?