Kiitosjuhlien perinne alkaa jo esikristilliseltä ajalta.  Juhlissa kiitettiin jumalia heidän suopeudestaan esim. hyvän sadon tai mahtavan kalasaaliin suhteen. Myös uskonnolliset yhteisöt järjestivät kiitosjuhlia Jumalalle ja juhlat jäivät olennaiseksi osaksi joidenkin uskontokuntien vuotuista kalenteria. Jotkut uskontosuunnat taasen kieltävät ulkokultaisuuden ja kehottavat selvittämään välit Jumalan kanssa kahden kesken. No se siitä, mutta meillä järjestettiin kiitosjuhla kauan kaupunkia palvelleelle virkamiehelle.
 
Järjestäjien toimesta, jumalisuuteen viittaavalla tapahtumalla, virkamies nostettiin melkoiseen asemaan.  Sama mies on saanut kannustinlisiä ja palkankorotuksia tapahtumajärjestäjien lähipiirin toimesta. Kun nämä ympätään yhteen virkamiehen saaman kaiken muun suitsutuksen ja jopa kaikkivoivan, koskaan erehtymättömän ja kaiken hyvän tekevän maineen kanssa, voidaan esim. pyhimykseksi julistamista pitää pikkujuttuna tämän palvonnan rinnalla. Tällä on luotu ihmeellinen kultti erehtymättömästä, kaiken osaavasta jumalallisesta yli-ihmisestä.  Sinänsä huvittavaa on se, että virkamiehen useat saavutukset ovat tuloksiltaan vähintäänkin kyseenalaisia tai peräti selkeitä epäonnistumisia.
 
Mutta pohtikaapa tätä hehkutusta hehkuttajien kannalta. Ovatko he saaneet itselleen jotain ainutlaatuista ja siksi hehkuttavat virkamiestä? Katsokaa henkilöitä ja yritysten kihoja, ketkä ovat suitsutuksen takana - tarkastelkaa ja pohtikaa syy-yhteyksiä! Pelkäävätkö suitsuttajat menettävänsä jotain ja onko kiitosjuhla osoitus etujen menettämisen pelosta. Vai halutaanko kiitosjuhlilla osoittaa pois lähtevän virkamiehen seuraajalle: Kun teet kuten haluamme, saat julkisuussuojan, saat tueksesi tuomioistuimen, saat jumalallisen kohtelun ja saat ekstrarahaa?
 
Eikö tätä ekstrarahaa jaeta jo taustalla? Vaikka entinen virkamies nostettiin korvaamattomaksi, kaiken tietäväksi, kaiken osaavaksi ja meille mannaa sinkoavaksi Jumalaksi, silti hänen seuraajalleen ollaan antamassa edeltäjäänsä parempaa palkkaa. Herääkin kysymys: VOIKO JEESUS TIENATA JUMALAA ENEMMÄN?
 
Kun otetaan huomiin uuden johtavan virkamiehen, edeltäjäänsä verrattuna, olematon kunta-alan kokemus, onko oikein maksaa hänelle edeltäjäänsä enemmän. Kun kaikki tämä etenee hämärästi ja siihen lisätään jo tapahtunut: puoluepoliittinen peli, jolla virka täytettiin; hakuprosessiin liittynyt loan heitto, jatkuvat negatiiviset yllätykset ja muut esiin pulppuavat ihmeellisyydet, voi perustellusti kysyä: ONKO MEILLÄ OIEAT IHMISET OIKEISSA TEHTÄVISSÄ ja YMMÄRTÄVÄTKÖ HE TOIMIA KAUPUNGIN JA SEN ASUKKAIDEN PARHAAKSI!
 
Miksi työpaikkahaastatteluja ja sopimusneuvotteluja vetää ihminen, kenen luottamus on rajallinen ja kokemus työntekijöiden rekrytoinnista olematon? Miksei hallituksesta valita työsopimusneuvottelijaksi kokeneempaa henkilöä? Hallituksessahan istuu henkilö, kuka ei ole ainoastaan tehnyt sataa työsopimusta vaan myös luonut kyseiset työpaikat. Miksei olemassa olevaa osaamista käytetä ja miksi puoluepolitiikka ajaa taas kerran osaamisen ohi?
 
Samanhässä hepun aikaansaannoksia taitaa olla tämä ”mennäänkö Unkariin soppa”. Joku käy Unkarissa sopimassa reissusta Unkariin, KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Nukkuuko hän luuriin vai eikö nykypäivän tiedonsiirto ole hallinnassa vai tulikohan luvattua jotain jollekin liian aikaisin ja vieläpä vailla valtuuksia. Se lienee selvä ettei yksikään kaupunkilainen, mukaan lähtijöitä lukuun ottamatta, hyödy mitenkään Unkarin matkasta. Ainoa hyöty löytyy matkan hinnasta 10 000€ ja sekin vain silloin, jos matkaa ei tehdä ja rahat jäävät kaupungin operatiiviseen toimintaan palvelemaan kaupunkilaista! Nyt hallituksen napamiehet ja heitä tukeva julkinen sana kertovat matkan välttämättömyydestä ja tärkeydestä, mutta sanokaapa miten se vaikuttaa tavallisen uusikaupunkilaisen elämään, jos yksi tai useampi kaupungin eliittiin kuuluva näkee Unkarissa jotain ihmeellistä tai ennen kokematonta? Tähän selkeä, tärkeä sitteminkin sikses vastaus on : EI MITENKÄÄN!
 
Kymppitonni on pieni raha eikä me saada eristäytyä, kääntää selkäämme maailmalle, näin sanotaan matkalle himoavien suunnalta. Mutta muistakaa kevättä 2009 eikö silloin ollut pakko säästää ja 1 500€ oli iso raha ja eikö se hallituksen esityksestä otettu tuo summa PÄVÄKOTILASTEN KEVÄTRETKISTÄ! Mitäpä hallitus teki muutama viikko tämän jälkeen, eikös he lähteneet kavereineen 4 300€ Jhonna Tsaturnus risteilylle Isoonkariin? Jos kaiki hallituksen ja kerman tekemät reissut Imatralle, asuntomessuille jne. jne. olisi käytetty kaupunkilaisten eduksi, meillä saattaisi olla säästetyillä rahoilla palkattu muutama opettaja, jätetty joku työntekijä lomauttamatta tai toteutettu hiekkatekonurmi tms. kaupunkilaisia pysyvästä palveleva investointi! Kuten Rainer Tähtinen sanoin budjettikeskustelussa aikoinaan: "PIENISTÄ PUROISTA SYNTYVÄT SUURET VIRRAT!" Kaupunginhallituksen enemmistö päättää sen ovatko kyseiset virrat säästöjä vai turhia menoja!