Maailma pitää sisällään mitä ihmeellisimpiä hommia ja yleensä jokaiselle hommalle löytyy sopiva tekijä. Toiset meistä saavat luovuudella ja luonnollisella johtajuudellaan suurta tyydytystä ja mielihyvää itselleen. Oikeassa hommassa he tarjoavat tekemistä ja toimintaa lopuille!

  Joskus käy niin, että huipulle ajatuu ihmisiä, ketkä eivät sinne sovi.  Tuolloin seuraukset muodostuvat äärimmäisen dramaattisiksi esim. Hitler, Stalin, Elisabeth Bathory jne. Heidän vallankäytöstään kärsivät lähes kaikki, mutta jopa he itse joutuivat kestämättömien paineiden alla. Tämän välttääkseen  ihmiskunta on jalostanut demokraattisen hallintomallin. Kun se toimii, kaikki pääsevät, aika ajoin, vaikuttamaan päätöksentekoon. Näin varmistetaan oikea tyyppi oikealle paikalle ja yhteisen edun toteutuminen.

  Huonot ajat lisäävät huipulle ajautuneiden ns. päättäjien paineita. He eivät enää huomaa tekemiään virheitä vaan, näille sokeina, jatkavat kukuaan kuin sokea elefantti rynnistystä kohti rotkoa. Kaikkiin neuvoihin ja opastukseen paineenalaiset ns. päättäjät suhtauvat kuin negatiiviseen hyökkäykseen. He ottavat opastuksen ja evästyksen  hankilökohtaiseksi arvosteluksi, he menettävät  jopa yöunensa. Vaikka ns. päättäjiä ravistelisi ironian ja sarkasmin menetelmin, he eivät herää painajaisistaan. He kävelet tuhon unessa vieden muut mukanaan painajaistensa syövereihin.

  Olemme kaikki vastuussa lähimmäisistämme, siis myös ns. päättäjistä. Voisimmeko viheltää pelin poikki ja passittaa heidät lepäämään? Tämä olisi palvelus niin heille kuin meille. Mikäli annamme héidän jatkaa pohjatonta epäonnistumista, syvennämme heidän sisäistä tuskaansa, joka myrkyttää niin heidän mielen kuin lähiympäristön. Tästä kärsivät  muutkin kuin ns. päättäjät ja suurimmat kärsijät löytyvät vähimmistä ja puolustuskyvyttömimmistä eli lapsista, vanhuksista ja sairaista!