lJoululahjakirjan innoittamana tuli lueskeltua erilähteistä vuoden 1918 tapahtumia ja havaittua, että etenkin punakaartin touhuista löytyy yllättäviä yhtäläisyyksiä Uudenkaupungin viime aikojen toimintoihin. Punakaartissa piisasi intoa, uhoa ja torvisoittoa. Vaikka vastapuolenkaan sotaosaamisessa ei ollut hurraamista, ei sitä vastaan pärjätty vielä onnettomammalla osaamisella. Kun vielä komppania valitsi joukostaan demokraattisesti mukavan miehen päälliköksi, ei sotaonnen suunnasta ollut epäilystä.


Meillä, eräs keskimittaa pitempi luottamushenkilö, nosti 1990-luvulla esiin virkakuntamme luovuuden rajallisuuden ja valmistelun laadun. Kun nyt tutkailemme menneiden vuosien tapahtumia ja em. luottamushenkilön sanomisia, voidaan rehellisesti todeta: O.E.D/M.O.T! Jos virkahenkilöstä on yhtä paljon hyötyä kaupungille kuin mahosta lehmästä maitokolhoosille, lienee pienen pohdinnan paikka. Onko maitokolhoosi sitä varten, että siellä voi lehmä syödä kolhoosin piikkiin ja käyskennellä kolhoosin piikkiin sananmukaisesti kuin lehmä pellossa? Vai onko lehmä osa suunnitelmatalouden tuotantokoneistoa ja sen odotetaan antavan maidon muodossa panoksensa kolhoosin tuotantotuloksiin?

http://jaavaat666.blogspot.fi/2014/01/kolhoosin-realismista-oppia.html