Naantalin taphtuman suurimmaksi asiaksi muodostui luottamusmiesten keskinäinen keskustelu. Tarinaa iskettiin ja kaavailtiin niin menneitä kuin tulevia kuvioita. Mielenkiintoisimpia olivat esitettyihin talousfaktoihin  perustuvat keskustelut ja skenaariot!

   Eniten keskustelua herrättivät katastrofaaliset luvut kaupunkimme nykytilasta. Kun muut kaupungit kasvoivat ja rikastuivat, meillä väkiväheni ja kaupunki köyhtyi. Ts. meillä elinkeinopolitiikka muodostui kuluksi, ei sijoitukseksi, kuten muualla.

   Naantalin luvut ja keskustelut ovat ansaitusti saaneet valtuutetut epäilemään johtoryhmämme kykyjä. Naantalin jälkeiset tapahtumat (teklan sähläykset, nosturi-intoilu, koulutuslautakunnan uhkailu jne.), ovat  kasvattaneet valtuuston epäilyksiä entisestään.

   On selvää, että kaupungin ahdinkoon huseeranneet tahot, eivät enää saa touhuta kuin lehmät pellossa. Valtuusto tuntee vastuunsa eikä enää niele yliolkaisia ehdotuskyhäelmiä! Valtuusto on ottamassa sille kuuluvan vallan.

   Ongelmamme on hallituksen vahva asema kunnallisjärjestelmässä. Jos valtakunnan hallitus olisi toiminut kuten kaupunkimme hallitus, olisi se jo kaatunut  tai joutunut kuuntelemaan valtuustoa. Mutta mikä tärkeintä, pian sanelun aika on ohi ja huippullakin hoksataan virkamies on kuntalaista varten eikä päinvastoin!