Jokaisen jääkiekkojuniorin unelmana on NHL-ura. Ajan myötä realismi tulee kuvioihin mukaan, toiset jäävät Suomen liigatasolle toiset pääsevät sinne. Kaikki tavoittelevat mahdollisimman korkealle, kukaan ei haaveile olevansa II-divisioonan tähti liigakyvyillä.
Jo taloudelliset syyt motivoivat yrittämään mahdollisimman korkealle. Seurat taasen eliminoivat mahdolliset väärät valintansa määräaikaisilla sopimuksilla. Näin liigamiehistöön ei pesi II-divisioonan pelureita odottamaan isoa eläkettä isolla palkalla.
Työelämässä ihmiset pyrkivät maksimoimaan koulutuksen tarjoaman hyödyn. Vai oletteko kuulleet energia-alan tohtorista tai diplomi-insinööristä, kuka tyytyy, viekkaan näköisenä, hinkaamaan hanskat kädessä polkupyörän dynamoa tokaistakseen ohikulkijalle: Miä tiijän mitä sähkö on ja kuinka se kehveli tynamosta tulloo. Kaikki haluavat maksimoida koulutuksensa hyödyn elleivät palaa kotiseudulleen töihin.
Yksityisellä sektorilla osaajia houkutellaan kovalla rahalla ja myös kovalla rahalla heitä pistetään pihalle. Samoin kunnat houkuttelevat isolla rahalla hyvää väkeä. Näin turvataan menestyvän kunnan menetyksen jatkuminen. Osaajan on täytynyt näyttää kyntensä muualla, muuten ei ole asiaa menestyksen kuvioihin.
Tästä johtuen menetyvät ja osaavat virkamiehet eivät jää pieniin kuntiin vaan usein miten lähtevät isompiin ympyröihn tekemään tulosta niin työnantajalle kuin itselleen. He nojaavat ammattitaitoonsa, eivätkä konsultteihin tai pahimmassatapauksessa samaan konsulttiin. Suuremmat kunnat imuroivat osaajat ja pienet kunnat jäävät heidän armoille ketkä eivät kykyjen puolesta muualle pääse.
Kun pienessä kunnassa osaamattomuus on huipussaan, toistetaan samaa virhettä vuodesta toiseen. Vakuutellaan luottamusmiehille, että kyllä tämä muuten, mutta... tai kyllä tämä kohta, mutta.... Lopulta väännetään paikalle konsultti, joka tilatulla työllä vakuuttaa luottamusmiehet ja näin virkamies pääsee tilikauden lähemmäs eläkettään.
Jottei kuntien välinen eriarvoisuus kasvaisi vain siksi, että sinne on pesinyt osaamattomia, eläkettä odottavia, virkamiehiä, täytyisi valtion lyödä isot rahat kunnalle. Nämä rahat täytyisi korvamerkitä pätevän virkamesjohdon palkkaukseen. Luonnollisesti kuntakin voi vaikuttaa asiaan ja sanoa kirvestä riittävästi kiveen takoneelle tapaukselle: Jos saat 100 000€, niin häivytkö?
Jos joku asia kyetään hoitamaan keskimäärin 200 kunnannassa paremmin kuin yhdessä, on olemassa parempi vaihtoehto myös tuolle yhdelle kunnalle. Jos tämä epäonnistuja kunta sijaitsee maantieteellisesti paremmassa paikassa kuin 200 paremmin menestyvää, on kyse osaamisesta tai pikemminkin olemassa olevien mahdollisuuksien tuhlauksesta.
Missä menee se raja, jonka jälkeen tekijän pystyy pistämään pihalle? Raja on siinä, kun tekijä ei hyödytä kuntalaista eli veronmaksajaa. Tuossa pisteessä punnitaan luottamusmies: Onko hän virkamieskaverin vai kuntalaisen asialla!
OSAAMATTOMUUDEN HINTA:
Kommentit