Ihmiset, ketkä nousukauden aikana osoittivat oman kyvyttömyytensä talousasioissa, yrittävät nyt räpeltää samalla epätoivolla laman läpi. Heidän ansiostaa Uusikaupunki lähtee lamaan luu kourassa, kun muut kunnat hamstrasivat kunnon eväät laman varalle.

  Jos meillä olisi ollut luovuutta ja osaamista, ei nyt oltaisi tässä tilanteessa: PERSE AUKI KUIN TUURAN PUTKI. On kahdenlaista johtamista. Ensimmäinen sisältää rohkeutta, idearikkautta, muiden kuuntelemista, yhteistyötä ja taisteluhenkeä; näillä eväillä Paakkanen nosti Marimekon suosta! Toinen tapa lähtee itsekkyydestä, härskiydestä, kavereiden hyysäämisestä, pelkuruudesta ja syvästä apatiasta: EI ME PÄRJÄTÄ KOSKAAN ASENTEESTA!

  Meillä on vieläkin vallassa tämä apatiajengi. Tämä pieni piiri pitää vallasta kiinni ja aikoo maksattaa munauksensa LAPSILLA, VANHUKSILLA ja SAIRAILLA. Röyhkeyden ja itsekkyyden huippuna voidaan pitää heidä kuuluttamaansa yhteishenkeä. Kaikkien pitäisi, käsiä taputtaen ja serpenttiinejä heitellen, hyväksyä, kun tämä pikku klikki turvaa oman ja kavereidensa tulevaisuuden.

  Nyt todellakin tarvitaan yhteishenkeä, mutta se on suunnattava em. itsekästä, mielikuvituksetonta ja puolustus kyvyttömiä riistävää poppoota vastaan! Muistakaa se, ettei sotia voita taistelujen aikana korsuissa peloissaan vapisevat upseerit, vaan rintamalla itsensä uhraavat tavalliset ihmiset!

  Ongelmamme on todellakin johtajuus. Onko johtajamme väärä vai johtaako meitä kukaan vai johtaako meitä väärän tiedon levittäjä ja totuudesta vaikeneva...!