Harva tietää, että viimeinen tulitaistelu saksalasia vastaan käytiin Leppäveden rannalla Kanavuoressa. Olin minäkin siellä jossain... Varikkojen vartiopalvelusta suorittavien vapaavuorolaiset yleensä lepäilivät tai suorittivat kevyitä taisteluharjoituksia. Kaikille, kuten minulle, nuo harjoitukset eivät olleet kevyitä, sillä pään aukominen ja epäsotilaallinen kommentointi palkittiin ylimääräisillä kantamuksilla: telamiinoilla, singolla ja/tai kevyellä konekiväärillä.

 Niinpä tuonakin ikimuistettavaksi muodostuneena aamuna taisteluvyössäni keikkui kaksi  ylimääräistä telamiina. Selässä rehasin kevyttä konekivääriä. Palailimme taisteluharjoituksista kohti varikon lämpöä ja ruokailua, kun luutnantti huomasi meidän olevan etuajassa. -Pojat, nyt mennään asemiin ja tähtäillään noita vitostiellä ajavia autoja.

 Kellahdin kantamuksieni kanssa katajapuskan suojaan ja aloin sihtaamaan konekiväärillä Kuopion suunnasta tulevia autoja. Paikka tuntui pehmeältä ja mukavalta köllöttää. Jopa aikani nautin katajapuskan juuressa pötköttämisestä. Mutta sen riemun lopetti luutnantti komentamalla laittamaan vyöhön räkäpäitä ja vyön aseeseen. Eihän tyhjällä aseella voi isänmaata puolustaa, hän tokaisi asian vahvistukseksi.

 Toimin ohjeiden mukaisesti laittaen aseeseeni jopa patinraiskaajan. Sihtailin ohi meneviä autoja, kunnes huomasin yhden bussin kääntyvän viereiselle parkkipaikalle. Bussista purkautui saksaa molottavia vanhoja jäseniään oikovia jarruja. He alkoivat valua pitkin metsikköä asioilleen. Tuumin, että kylläpä nuo säikähtävät, kun huomaavat metsässä väijyvät sotilaat. Vaan eivätpä huomanneet. Olimme maastopuvuissa ja riittävästi maastoutuneet.

 Yksi saksalainen eteni keppien varassa ja suuntasi kohti minua. Hän otti rintataskustaan paperia, pani kyynärkepit puuta vasten ja alkoi housut laskettuaan peruuttaa kohti katajapuskaa, jonka toisella puolella väijyin. Hän tuli lähemmäs ja lähemmäs kyykistyen lopulta vajaan metrin päähän minusta. Pyllistettyjen pakaroiden välistä pursui esiin ison kuubalaisen sikarin näköinen pökäle.

 - Ei saatana, se paskantaa mun piipulle. Ensin ne poltti Lapin ja nyt ne paskantaa meidän aseiden päälle. Tämä ei vetele, nyt täytyy toimia.: Näin minä tuumin ja myös toimin. Vedin liikkuvat taakse ja annoin rallattaa koko vyön. Samalla muut yhtyivät tulenavaukseeni. Saksalaiset vetäytyivät housut kintuissa paniikin omaisesti bussiin, joka armottomasti kaasuttaen suuntasi kohti länttä.

  Ja tämä tarina on tosi. Sen todistaa Kanavuoren varikon ruokalan seinässä vieläkin roikkuva kyynärsauva. Siellä se muistuttaa tulevia polvia viimeisestä Suomessa ulkovallan kanssa käydystä tulitaistelusta. Asian ihmeellisin puoli on kuitenkin lääketieteellinen: Moni on kokenut parantavan veitsen, mutta minä olen pitänyt kädessäni parantavaa kevyttä konekivääriä.

                    SAI SAKEMANNI KYYTIÄ KESKI-SUOMESTA