Pohjalaiset sanovat, jos ei pärjää omillaan on rääpäle, heitä varten on poliisin ja käräjien tarjoama apu. Ennen viime syksyä en ollut koskaan joutunut tutkintapyynnön kohteeksi. Olen elämäni varrella saanut nauttia ainoastaan liikennekäyttäytymisestä aiheutuneita sakkoja. Yllättävän tutkintapyynnön kohteeksi joutuminen tuntui ikävältä.

  Vaikka poliisit käyttäytyivät ystävällisesti ja ilmaisivat sympatiansa, heittää tutkintapyynnön alaisena oleminen ankean varjon lähipiirin ylle . Lisäksi joutuu itse hakemaan lakiapua ja saa morkkiksen siitä, kun joutuu käyttämään aikaansa moisten asioiden ja tiedon varmistamiseen. Tuolloin mielessä käy, ettei kuuna päivänä halua aiheuttaa kenellekkään vastaavaa tilannetta.

 Jos kuitenkin olet luottamusmies ja saat vierestä katsoa kuinka lapsilta viedään koulut ja kuinka kaupunkilaisten rahaa syydetään onnetomaan haihatteluun, mitä teet, jos et saa kysymyksiisi vastauksia? Mitä teet, kun luvatut säästöt muuttuvat kuluiksi, kun lasketut kustannusarviot kasvavat moninkertaisiksi? Mitä teet, kun joidenkin virkavastuuseen ei kuulu vastuuta? Mitä teet, jos vastausten sijasta saat kokea narsistien tarjoaman kuvottamimman kohtelun?

 Jos vastauksia ei tule ja tehdyt tappiot tuntuvat täysin käsittämättömiltä, täytyykö olla hiljaa ja sulautua vaikenevaan ja kilttiin massaan? Pitääkö sivusta katsoa, kun kuntalaisten rahoja tärvätään älyttömältä tuntuvalla tavalla? Jos olet luottamushenkilö eli henkilö, kenet kansa on valinnut valvomaan etujaan, eikö sinun täydy tehdä kaikkesi, jotta onneton tumpelointi loppuu? Jos olet tehnyt kaikkesi eikä jäljellä ollut enää muuta kuin keinoa kuin tutkintapyyntö, teetkö sen? Sen tein ja se veti mielen tosi apeaksi!

Ranskan kansallisbalettia Nureyevin tähdittämänä(Nureyev on se, jolla on valkeat kalsarit):