On hieno suunnitella jotain suurta. Vielä suuremmaksi itsensä tuntee, kun havaitsee suunnitelmat realistisiksi. Suuruus muuttuu valtavuudeksi, kun saat muut mukaan luomaasi touhuun. Keräät hyvät porukan ja suuntaat helvetillisellä uholla ja pasunoiden soiden taisteluun: OLETTE VARMOJA VOITTAJIA!

  Lopulta koittaa taiston hetki. Ympäriltä häviävät muut urhoolliset, suunnitelmien realismi kuihtuu onnettomaksi räpellykseksi. Niinpä havahdut todellisuuteen ja huomaat olevasi maalivahti, kuka tekee kaikkensa. Hypit, pompit ja syöksyt, panet aivan kaikkesi peliin ja silti joka helvetin kiekko uppoaa selkäsi taakse!

   Pitäisiköhän ryhtyä joksikin politiikan "Duudsoniksi". Saa ainakin sisälleen mustemia ja ruhjeita. Mutta ei se mitään, asennoidutaan tähän positiivisesti ja nauretaan: Se mikä ei tapa, se pistää vituttamaan. Mutta kerroppa ystäväiseni: Onko tässä pienintäkään järkeä ja onko järkevintä heittää kirves kaivoon?

                 Väännös vanhasta englantilaisesta työväenlaulusta:

                              STALING,STALING STAND BY ME!