Yhteiskunnallisten asioiden hoidossa saa tavata monenlaisia ihmisiä. Luojan kiitos, sillä persoonalliset juttukumppanit ovat keskustelujen suola. Joukkoon sopii myös huonolla itsetunnolla varustettuja korkeita kihoja. He pyörtävät usein lupaamaansa asiat. Eräs jopa kirkkain silmin valehtelee itse itselleen ja vieläpä uskoo sanomisiinsa.

  On siinä joo joo -luottamusmiehillä vaikea homma, kun pitää osata joojootella juuri silloin, kun tuuliviirin kääntyy siihen todelliseen oikeaan suuntaan. Eipä siis ole helppoa olla sokea positiivinen kumileimasinkaan, kun joutuu miellyttämään oikukasta kermaa. Jos lähes kaikki on epäselvää, niin yksi asia on varma. Kaikki nuo oikuttelijat ja heidän kuuliaiset peesaajansa tietävät aivan tarkkaan sen, mitä minä ajattelen.

  Tämä ajatusteni ja tarkoitusperieni tietäminen ei rajoitu aloitteisiin vaan aivan kaikkeen tekemiseeni. Nämä tietäjät tietävät kaikki aivoitukseni kysymättä minulta mitään. Viimeinen minun ajatusteni ja tavoitteiden tietäminen ilmeni yllättäen, kun minulle luvattiin tukea valitun rehtorin poispotkimiselle siinä vaiheessa, kun hänen virkansa vakinaistetaan.

  Halusin Pohitullin- Viikaisten yhtenäiskoulun rehtorin julkiseen hakuun siksi, että tehtävään voitaisiin valita paras tarjolla oleva henkilö. En siis vastustanut kenenkään valintaa vaan halusin parhaan tarjokkaan rehtoriksi. Jos ja kun tehtävään valitaan Pohjoiskulman rehtori, hän myös suunnittelee syntyvän yhtenäiskoulun. Tässä tapauksessa hän on paras yhtenäiskoulun toteuttaja ja tuntuisi lähinnä hölmöltä pistää virkaa enää hakuun. Tuolloinhan joku ulkopuolinen tulisi opettelemaan ja johtamaan yhtenäiskoulun luonutta henkilöä.

  Kannattaa kysyä kaikilta ennen kuin aloittaa toisen mielipiteiden markkinoimisen. Kysymällä selviää noloilta tilanteilta eikä kenenkään tarvitse selitellä, kuin hän ei ajattele.

                                           TÄLLAISTA SE ON: