Yleensä syytetään siitä, että ollaan Tähtisen kanssa aina päät auki. Tänään niin puhelimessa kuin kasvotusten kysyttiin minulta, miksi me olimme eilen hiljaa eikä kommentoitu demarien puhetta. Kokouksen aikana keskustelimme, Tähtisen kanssa, mahdollisesta puheenvuorosta . Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, jotta ollaan kerrankin suut supussa. Ensinnäkin ei demarien höpinällä tai meidän sen mahdollisella kommentoimisella olisi ollut vaikutusta mihinkään. Toiseksi tulimme Raken kanssa siihen tulokseen, jotta se se vasta populismia on, jos noin populistiseen sanahelinään olisimme osallistuneet. Siksi vaikenimme. Eihän siinä olisi kulunut kuin aikaa!

   Demareiden puhe oli hymistelyä yhteistyöstä ja politiikan teon ihanuudesta sekä sen tekijöiden ylivoimaisesta verrattomuudesta; toki mainittiinhan siellä sivulauseessa myös puskuri.  Mutta ei puskurin hintaa 3,2 milj.€, sen verranhan  viime vuosi meni perseelleen. Vähän sama, kun perheen isä juhla-aterian yhdessä sanoisi: On meidän perheellä olleet komeat sapuskat, jopa niin komeat, jotta ensi viikolla ei ole varaa syödä lainkaan ja siitä eteenpäin loppuvuosi vedetään naamariin pelkää kaurapuuroa!

  Kaiken tämän kruunaa se, että kaupunkilaisten pitäisi vielä kustantaa historiikki, joka päättyy mainittuun fiaskokauteen. Kuvaavaa tälle historiikille on se, että kirja-hankkeeseen upotetaan alveineen yli 200 000€. Tuolla rahalla saisimmen kirjan ilman painatusta eli kirjan ilman kirjaa! Tämä suunnitelun kukkanen ja laskennallinen nerokkuus on lähtöisin, mistäs muualta, kuin edelliseltä valtuustolta!

   On todellakin muutoksen aika! Tällainen meno ei voi jatkua. Uusikaupunki niminen: kuntalaisten palvelupaketti on nostettava  julkiseen tutkiskelun. Löydettyihin ongelmakohtiin on puututtava avoimesti. Tämän puuttumisen täytyy olla vilpitöntä ja tavoitteellista eikä näennäis kikkailua tai hyssyttelyä. Mitä kauemmin asioiden kuntoonsaattaminen kestää, sitä kipeämpiä ovat ratkaisut. Ilman tätä, totaalista ongelmien selvittämistä ja uuden toiminnan luomista, maksumiehinä ovat jälleen lapset, vanhukset, sairaat ja kenties jopa koripallo. No ei kai tuo viimeinen koskaan!